James Potkukelkka kirjoitti: 13.02.2025 11:43
Itse en pitäisi laitaoikeiston osuutta tässä merkittävänä. Mielestäni merkittävämpää on Saksan edelleen jatkuva toisen maailmansodan trauma (Nie wieder ) ja pitkä rauhanaika, joka sai lähes kaikki Euroopan maat (paitsi Suomen) ajamaan alas puolustustaan. Eihän Eurooppa koskaan ole ollut yhtenäinen?
Mun mielestä iso kuva menee about niin, että toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Eurooppa kyllästyi jatkuviin sotiin ja niihin kytkeytyviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, jolloin vahvemman oikeuteen ja voimapolitiikkaan perustuvan systeemin tilalle alettiin rakentaa uutta liberaalidemokraattista maailmanjärjestystä, jossa avainsanoja olivat (i) sääntöpohjainen kv-järjestys (jossa rajoja ei siirrellä sotimalla, vaan korkeintaan sopimuksilla), (ii) kansallisen lainsäädännön alisteisuus kv-yhteisön takaamille ihmisoikeuksille ja vahva vähemmistösuoja (ei majoritaarisen demokratian tietä holokaustiin) ja (iii) valtionrajat ylittävä vapaahko kaupankäynti ja siihen liittyvä systeeminen keskinäisriippuvuus, jota edistettiin erityisesti Länsi-Euroopan syvenevällä integraatiolla, ja jonka katsottiin edistävän myös rauhaa (ja totta tosiaan Saksan-Ranskan, Ranskan-Englannin, tai vaikka Tanskan-Ruotsin ikiaikaisesti toistuvat sodat näyttävät olevan takanapäin). Länsi-Eurooppa oli näiden periaatteiden varassa varsin yhtenäinen aika pitkän aikaa.
Tämä kokonaisuus oli aina sikäli aika hataralla pohjalla, että tämä toteutui lähinnä Länsimaiden sisällä, rautaesiripun yli ei tämä onnellisuus kantanut, eikä esimerkiksi USAn miekkalähetys vaikkapa Vietnamissa ollut hirveän liberaalia. Neuvostoliiton kaaduttua taloutensa jälkeenjääneisyyteen länsi ajatteli, että nyt sama lääke saadaan ongelmitta myös Itä-Eurooppaan. Pitkän aikaa tämä näyttikin aika hyvältä - itse kuulun ehkä siihen vähemmistöön, joka ei pidä 1990-luvun ja 2000-luvun alun optimismia typeränä sinisilmäisyytenä, vaan sellaisena, jota kannatti yrittää (080808:n ja erityisesti 2014 jälkeen voi sitten jo kyllä puhua sinisilmäisyydestä).
Ehkä lännen ajattelua vähän lamautti väärä dikotomia siitä, että neuvostokommunismin kaatuminen tarkoittaa välttämättä liberaalidemokraattisen järjestyksen voittoa. Jäi ymmärtämättä, että 1900-luvun poliittinen todellisuus perustuu kolmeen kilpailevaan aatehistorialliseen jatkumoon: kommunismi, liberalismi ja nationalismi. Kommunismin pelko ajoi ei-kommunistiset liikkeet yhteen (josta kärsimme Suomessakin yhä siinä, että esim. kokoomus ei osaa päättää, onko kansalliskonservatiivinen vai liberalidemokraattinen liike), vaikka ovat oikeasti myös keskenään yhteensopimattomia. Post-kommunistinen Neuvostoliitto oli osin matkalla liberaalidemokraattiselle tielle, mutta suistui omaan oligarkiseen kansalliskonservatiivisuuteensa. Tämä voima on ollut vahva monessa muussakin entisen itäblokin maassa. Samaan on nyt menossa Trumpin ja teknomiljardöörien USA.
Länsi-Euroopassa alkoi myös 1990-luvulla nousta liberaalidemokratian sekä kommunismin vastainen kansalliskonservatiivinen oikeistopopulismi, joka kiistää, siinä missä Trumpkin (tai Putin), liberaalidemokratian kulmakivet (i)-(iii). Euroopan integraatiosta pidempään nauttineissa maissa oikeistopopulismia on vastustettu näihin päiviin asti. Saksan palomuuri äärioikeiston suuntaan petti ensimmäisen kerran tänä vuonna, Ranskan muut poliittiset voimat saivat vielä liittouduttua laitaoikeistoa vastaan, mutta lopputulos on horjuva. Hollanti on ottanut laitaoikeistoa mukaan valtaan, mutta pahimmat keulahahmot on suljettu ulos hallituksesta. Ruotsissa laitaoikeisto on hallituksen tukipuolue, mutta ei hallituksessa. Briteissä tapahtui Brexit, mutta konservatiivien trumpahtaminen jäi toistaiseksi lyhyeksi. Itävalta on kipuillut enemmän, ja sivistymätön puoli-itäblokinmaa Suomi otti jo protofasistit mukaan vallankäytön ytimeen. Teesien (i)-(iii) yllä vastustaminen on persujen ydintä, ja sama jengi nostaa päivä päivältä painoarvoaan kokoomuksessa.
Ajattelen, että se on nimenomaan prinsiippien (i)-(iii) yllä kieltäminen (tai niihin sitoutumisen löystyminen), joka tekee Venäjän voimapolitiikan mahdolliseksi ja vaikeuttaa yhtenäistä apua Ukrainalle. Tämä on aivan hirveää kaikille pienille maille, kuten Suomelle. Eurooppalaisen liberaalidemokratian kimppuun hyökkää Putin idästä, Trump lännestä ja persut aatetovereineen sisältä. Kiina vielä odottelee. Eli mun mielestä laitaoikeiston osuus on ilman muuta aivan merkittävä, kun läntinen liberaalidemokratia horjuu. Pitäisi varmaan perustaa joku blogi "kirjoituksia uppoavasta lännestä", jossa vastustettaisiin persuja.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."