sivustahuutaja kirjoitti: 13.04.2026 11:54
urpiainen kirjoitti: 13.04.2026 11:50
Korkeakoulutetut nyt tekevät sen määrän lapsia kuin tekevät, ja lapset menevät joka tapauksessa korkeakouluun. Tuottavuuskasvun kannalta pitäisi saada lahjakkaat, ei-korkeakoulutetusta taustasta tulevat korkeakouluttautumaan.
Onko sinulla lukuja näistä lahjakkaista ei-korkeakoulutaustaisista?
Mä olen sellainen. En ihan 9:n keskiarvolla, mutta jollain 8,5:llä. Siinä vaiheessa, kun piti katsella jatkokoulutusta olin sukuni kolmas ylioppilas isän puolelta ja ensimmäinen äidin puolelta. Suvussa ei ollut yhtäkään korkeakoulutettua, eikä minulle ollut koskaan kaupattu yliopistoa vaihtoehtona. Ei ollut kyllä tuputettu duunarielämääkään, ihan itse sai miettiä mikä haluaa olla isona.
Valitsin opistoasteen (AMK:t olivat vielä muutamien vuosien päässä). Opistoaste ei valinnut minua (en ymmärrä miksi, kirjoitin L:n paperit), joten päädyin alisuorittamaan duunariuralle ammattikouluun ja toisen asteen oppilaitokseen. Mitä enemmän on kulunut vuosia, sitä enemmän matala koulutustaso on alkanut harmittaa.
En kuitenkaan ole hakeutunut edes avoimeen yliopistoon suorittamaan kiinnostavia kursseja huvikseni, koska vihaan nykyistä tapaa opiskella. Minä haluan kuunnella luentoja ja lukea kirjoja ja tehdä tenttejä, joissa ei kirjoiteta esseevastauksia. Minä en halua kirjoittaa mitään pitkiä höpinöitä tai tutkielmia. Tosiasiassa olen laiska opiskelija, enkä tehnyt lukiossakaan ihan hirveästi töitä. Alisuoriuduin sielläkin.
Palataan takaisin siihen korkeakoulutukseen. Koska sellaista ei suvussani ollut, en tiennyt yliopisto-opinnoista oikeastaan mitään. Ne olivat jotain suurta ja monimutkaista, salaperäistä ja varmasti vaikeaa. Eivät minulle tarkoitettuja. Kävin lukion pienehkössä duunarikaupungissa ja suuri osa lukiokavereista suuntautui muualle kuin yliopistoon, sinne menivät vain kaikkein parhaat. En osannut pitää korkeakoulua minkäänlaisena vaihtoehtona.
Myöhemmin todella moni minua paljon huonommin lukiossa tai jopa yläasteella menestynyt lukiota käymätön koulukaveri on korkeakouluttatunut, jos sellaiseksi siis lasketaan AMK-tutkinto. Suvussakin on jo pari maisteria serkuissa ja tädin mies luki eläkkeellä kauppatieteden maisteriksi. AMK-tutkinto löytyy veljeltä ja muutamalta serkulta. Vähitellen sukuni tekee luokkanousua, vaikka serkkuja on parisenkymmentä ja varmaankin puolet on ihan duunariammateissa.
Mikä sitten olisi saanut minut korkeakouluun? En tiedä, ehkä parempi tutustuminen yliopisto-opiskeluun ja se, että olisi kerrottu sen olevan ihan ihmisen suoritettavissa olevaa opiskelua. Toisaalta ammatillisesti halusin enemmän duunari- kuin asiantuntijatyöhön. Ammattikorkeakoulu olisi ollut minulle sopiva paikka, mutta siinä vaiheessa, kun ne yleistyivät ja korvasivat opistoasteen, olin jo työelämässä ja mennyt naimisiin.
Lopulta olen kuitenkin päätynyt sellaiseen työhön, jota olisin voinut sillä korkeakoulututkinnollani tehdä. Tosin heti lukion jälkeen tutkintoni olisi vääärältä alalta, olisin joko sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja, ehkä sosionomi.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx