Luin kirjan

[McJanne]

Robert Jordan, Ajan Pyörä, suomennoksen osat 17-19 ja 22-25.

Olipas kiva ylläri löytää nuo aiemmin missatut Karjaan paikallisesta (kirjastosta).

[Lolita]

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

En ymmärrä miksi olin lykännyt ja lykännyt tämän lukemista, kun en kuitenkaan tiennyt mistä kirja kertoo. Rakastuin syvästi

[bliss]

Hanoi Rocks, All those wasted years.

En vaan voinut lopettaa lukemista. Kauheen hintainen kirja mutta kannatti maksaa

[elco]

Stephen Ambrose: Band of Brothers.

Erinomainen kirja oikeista sotasankareista. Samannimisen HBO:n TV-sarjan perusta. On piristävää lukea jotain muuta kuin suomalaista sotahistoriaa, kun suomalainen hehkutus on niin tavattoman mustavalkoista.

[nowaysis]

Katarina Mazetti: Tarzanin tunteet

Rutiköyhän yksinhuoltajan ja tätä nuoremman it-miljonäärin epäsuhtainen mutta söpö rakkaustarina. Neljä viidestä tähteä, kosketti ainakin mun simpukkaa(Wonder why.. ) Kirjailija tuntui tietävän, mistä kirjoitti.
Tätä ei monikaan yh nauraa ulvomatta lue. Yhdessä kohdassa myös itketti.

Susanna Alakoski: Sikalat

Ruotsinsuomalaista alkoholistiperhehelvettiä Ystadista 60-70 -luvuilla. Aika surullista, mutta ehkä jotenkin avasi minulle Ruotsiin muuttaneiden sotia kokeneiden ihmisten ajatusmaailmaa ja sitä kurimusta, mitä siirsivät myös lapsilleen. Lukeminen tuotti useita hyvä äiti -tuntemuksia. Kolme tähteä kirjalle ja mulle kolme hyvä äiti -pistettä.

Ulla-Maija Paavilainen: Sokerisiskot

Suhteellisen terävää henkilökuvaa irtonaisista ihmisistä, mutta jotenkin tarina jää hieman vaisuksi. 25 sivua vielä lukematta, mutta en odota kovin suuria lopultakaan. Kirjailijan aiempi teos oli selkeästi koukuttavampi. Työmatkalukemista.

[Onslow]

Stephen Ambrose: Band of Brothers.

Kumpi oli parempi. Kirja vai TV-sarja?

[elco]

Stephen Ambrose: Band of Brothers.

Kumpi oli parempi. Kirja vai TV-sarja?

Molempi parempi. Kirjasta sai paremman kuvan siitä, miten pirun nuoria kaikki olivat ja miten uskomattoman paljon komppania kärsi tappioita.

[Onslow]

Molempi parempi. Kirjasta sai paremman kuvan siitä, miten pirun nuoria kaikki olivat ja miten uskomattoman paljon komppania kärsi tappioita.

Ok. Täytyypä etsiä tuo käsiin jostain.

DVD-boksisa on myös yksi levyllinen extramateriaalia henkilöistä. Haastatteluja, päiväkirjoja jne. Kannattaa tsekata jos on sattumalta jäänyt väliin.

http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=478

[Onslow]

Olen tässä yrittänyt muistella about 15 - 20 vuotta sitten lukemaani kirjan nimeä ja kirjailijaa siinä onnistumatta. Tunnistaako joku kuvauksesta? genre on varmaankin jotain kauhun ja fantasin välimaastoa. Tunnettu kirja ja kirjailija jokatapauksessa.

Eli kyseessä on muistaakseni brittiläinen kirjailija ja tapahtumapaikkana Englanti. Tarina kertoo maaseudulla asuvasta miehestä, jolla on talo pienen metsän laidalla. Lentokoneesta katsottuna metsä on pienenpieni pusikko, jonne ei kuitenkaan näe sisälle.

Kun tuo mies sitten lähee metsää tutkimaan, metsä osoittautuukin valtavan kokoiseksi ja hän eksyy sinne viikoiksi, näkee näkyjä, piruja, "ihmisiä", yksisarvisia ja kaikkea muuta ihmeellistä. Muistaakseni aika oli myös täysin pysähtynyt ja vastaan tuli toisen maailmansodan aikaisia sotilaita, jotka vieläkin luulivat olevansa sodassa..

Tunnistaako joku kirjan. Tekisi mieli lukea se uudelleen..

Edit. Löyty jo. Alkumetsä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Holdstock

[McJanne]

Stephen King, Musta Torni V-VII
Ei esittelyjä kaipaa, varmaan oudointa "fantasiaa" mitä on vastaan kävellyt.

Weiss&Hickman, Profeetan Ruusu I-III
Perusfantsua, aikamoista puuroa vieläpä.

Karjaan kaupunginkirjasto r0kk0r!

[Homeboy65]

Pentti Haanpää: Karavaani

Novellikokoelma. Lyhyitä, tiiviitä juttuja. Ei huono.

[Clay]

Louise Erdrich: Anna meille siivet

Noukin tämän sokkona vanhempien kirjahyllystä, luin esittelyä: tää kirjailija on puoliks inkkari.. Ajattelin sen tarjoavan valtavirrasta poikkeavaa näkökulmaa. Enpä siitä tiedä sitten kuitenkaan. Kirja oli varsin helppolukuinen, eikä minulla sinänsä ole pahaa sanaa siitä - en vaan ehkä ole ihan kohderyhmää. Semmosta sukuhistoriointia se oli, inkkarit oli varsin urbaaneja, ja niillä oli keskimäärin vaikeuksia ja ongelmia - kai ihmisillä usein on.

Anthony Bourdain: Mestarikokin tunnustuksia

Rock'n rollia, huumeita, ruuanlaittoa ja asennetta. Tykkäsin. Rakkaus ruokaan siinä silti oli pääosassa.

[Homeboy65]

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Reportaasi HB:n Irlannin-matkalta 50-luvulta. Mielenkiintoinen.

[Stadinarska]

Raskausaikana ja imettäessä tullut luettua paljon, muutama oivallinen romsku jopa peräperään osunut käteen. Tämmöisiä:

Anna Quindlen: Mustelmilla

Perheväkivaltaa käsittelevä tarina, joka kerrotaan äidin näkökulmasta. Uutta tässä oli mielestäni tetynlainen puolueettomuus: miestään vakavan pahoinpitelyn jälkeen poikansa kanssa pakeneva äiti puntaroi tekonsa seurauksia perusteellisesti, isäänsä ihaileva ja rakastava poika kipuilee vanhan kodin, rutiinien ja kavereiden menetyksen keskellä. Lähteminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Lisäksi valotetaan paljon avioliiton taustoja sekä syitä, miksi nainen jää pahoinpitelevän miehen luokse. Syyt tuntuivat kovin tutuilta ja uskottavilta: mies ei aina ole ollut samanlainen, on pahoinpitelyjen jälkeen aidosti pahoillaan ja kunnolla pitkiä aikoja, mies on kaikesta huolimatta hyvä isä eikä koskaan pahoinpitele poikaansa, poika jumaloi isäänsä vaikka alkaakin pikkuhiljaa ymmärtää tilannetta. Äidin ratkaisu on kipeä ja radikaali: kadota täysin, vaihtaa nimensä ja muuttaa toiselle puolelle maata. Pelko siitä että mies pääsee heidän jäljilleen väijyy koko kirjan ajan taustalla, ja loppuratkaisu kaikessa surullisuudessaan saa lukijan miettimään oikeudenmukaisuutta uudelta kantilta. Vaikuttava kirja.

Anne Tyler: Pyhimys sattuman oikusta

Tässä käsitellään syyllisyyttä vähän McEwanin Sovituksen malliin. Ian on perheen teini-ikäinen kuopus, jonka isoveli menee naimisiin yksinhuoltajaäidin kanssa. Ianin liikkeellepaneman tapahtumasarjan seurauksena uudisperheen kolme lasta jäävät orvoiksi, ja Ian-setä ottaa heidät kasvatettavakseen osaksi pakosta, osaksi syyllisyydentunnosta. Lasten isääkin etsitään ja kaivellaan äidin salamyhkäisiä perhetaustoja. Kasvutarinana seurataan sekä Ianin itsensä keskenjäänyttä nuoruutta sekä lasten kasvamista orpoina eriskummallisessa uudisperheessä.

Nancy Huston: Syntymämerkki

Tämän hotkaisin viimeisimpänä. Koukuttava tarina koostuu neljästä episodista neljän kuusivuotiaan lapsen kertomana, vuodesta 2004 takautuvasti vuoteen 1943. Kuusivuotiaan tarinassa esitellään aina perhe, seuraavassa tarinassa taas kuusivuotias on edellisen kuusivuotiaan vanhempi. Kaikkia lapsia yhdistää samanlainen syntymämerkki eri kohdilla kehoa, ja jokaisella on oma tapansa suhtautua merkkiin - tapa, joka kertoo lapsesta ehkä enemmän kuin mikään muu kerrottu.

Kuusivuotiaan näkökulma tapahtumiin sekä vanhempiinsa pohjustaa aina seuraavaa tarinaa; oman isän tai äidin kummallinen käytös selviää taas seuraavassa tarinassa, jossa tämä vanhempi onkin tarinan lapsi. Tarinat käsittelevät vain lyhyitä aikakausia; kaikki tapahtuu kuusivuotiaalle, eli tarinoiden väliin jäävät kahden vuosikymmenen aukkojen tapahtumat lukija saa itse täydentää niiden pienten ja hatarien vihjeiden avulla, jotka kirjailija on tarinoihin ripotellut. Tämä sekä käänteinen rakenne saa lukijassa aikaan halun aloittaa kirja heti alusta sen päätyttyä, kun kirjan alun tapahtumat alkavat saada selitystä lopun lähetessä. Rakenne on erittäin toimiva, eikä jännite lainkaan laske loppua kohti, vaikka loppu oikeastaan onkin kaiken alku.

Tapahtumien punaisena lankana kulkee tarinan isomummon mystinen menneisyys 40-luvun natsi-saksassa, lastenkasvatuksen muutokset halki vuosikymmenten, mielenterveysongelmat, sionismi ja antisemitismi, eri sodat aina toisesta maailmansodasta Irakin ja Afganistanin tapahtumiin. Varsinkin kirjan ensimmäisen tarinan lapsen tarina on hyytävää luettavaa, vaikkakin hieman alleviivaava - mutta takaa tosiaan sen, että kirjaa ei voi laskea kädestään ennen kuin sen saa loppuun. Itse luin tämän vuorokaudessa. Suosittelen!

Lukijoille ensin huomioksi! Vaikka tämä kirjoitus ei suoranaisesti sisällä kirja-arvosteluja, se sisältää erittäin tärkeää oheisasiaa kirjojen lukemisesta. Nimittäin sitä, KUINKA nykyihminen ehtii vielä lukea kirjoja kaikkien muitten asioiden lisäksi. Minä itse nimittäin en kyllä ehdi hyvin.
Siksi katson oikeutetuksi tämän henkilökohtaisen kysymyksen Mussukalle ja myös ihan oikean ongelman monille nykykiireiselle tuotavan julki.
(Arskalaki 12:78:87gh:98, valitusoikeus on)

---------------------

MUSSUKKA hei!
Miten sinä voit ehtiä? Kuka hoitaa kodin, siivouksen, järjestelyt, hallinnolliset asiat, vuokrat, asunto, asumislisät, lapsiavustukset, sairaudet, lapsen hoidon, siitä aiheutuvat siivoukset, ruoan ostamisen, ruoan teon, syömisen, kitinään vastaamisen, vaatetushuollon, mahdollisen sosiaalisen toiminnan, ja kaikki muut,liikunnan alku, liikunta, jälkihommat, uutisten seuraaminen, puhelin, miehen ohjaaminen ymym...papereiden järjetely, pankkiasiat, kasvihuolto, tulostimen osien hankinta, mahdolliset muut rikkoutuvat asiat, huolto, ulkoilumatkat, autoon liittyvät, petivaatteet, henkilökohtainen kauneus ja hygienia, Ja seksiin menee aikaa alkuseksiin ja loppuseksiin jos sitä on,MITEN SITÄ PYSTYY KESKITTYMÄÄN KIRJOIHIN??? Ja onhan nekin hankittava ja mietittävä onko kiinnostava...NE EIVÄT OSU käteen! Mussukka!!!!

En oikeasti pysty ymmärtämään, en yhtään, ei VOI olla aikaa! Nukutko sinä ollenkaan! Sinunkaltainen vaimo olisi tosi kiva. Pitäisikö minun tehdä yhtään mitään jos olisin aviomiehesi? Voisin siirtää sun kirjojen sivuja ja lämmittää vieressä ja kirjoitta Kitinään nimimerkilläsi. Mutta avattaren muuttaisin kissimirriin!

Ystäväsi ja kannattajasi

Stadinarska
aito ja oikea Mussukkafani

[Chely]

Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia. Tyttö, joka leikki tulella. Pilvilinna, joka romahti.

Täytyy sanoa, että todella mielenkiintoinen ja addiktoiva kirjoitustyyli herra Larssonilla. Kiehtova juonenkulku. Keskushenkilöinä pyörivät muutama journalisti, juristi, hakkeri, Neuvostoliitosta loikannut salainen agentti ja Sapö.

Edit: Millennium-sarjan loppuosat luettu.

[urpiainen]

Anne Tyler, Nancy Huston, Philip Roth

Satuitpa taas löytämään koko joukon mielinykykirjailijoitani! Kiinnostaisi tietää, mitä *pidit* tuosta Tylerista. Itse kun olen juuri tuota romaania suositellut monelle tutulleni ensitutustumiseksi Tyleriin. Nancy Hustonilta olen lukenut pari suomennosta, mutta en tuota mainitsemaasi opusta. Lukemistani Enkelin kosketuksesta ja Kiitospäivän illallisesta pidin kuitenkin erittäinkin paljon. Ja Roth on, kuten kai olen Kitinässäkin julistanut, kestosuosikkejani. Ehkä tuo mainittu opus on tosiaan vähän raskassoutuinen; suosittelen kovasti vähän pienimuotoisempia romaanejaan.

Itse olen näin kesällä ollut liikkeellä aika kevyellä kirjavalikoimalla. Koetin saada itseni Gabriel Garcia Marquez -moodiin uudelleenlukemalla mainion Rakkautta koleran aikaan, jonka jälkeen painoin suurella itseluottamuksella Sadan vuoden yksinäisyyden kimppuun. Olkoon vaikka kuinka moderni klassikko, niin kyllä se vain on minusta typerryttävän tylsä. Uhkaa jäädä (taas kerran) kesken. Muuten olenkin sitten lukenut lähinnä Jo Nesbön dekkareita, ja juuri nyt on kesken aika kiinnostava, mutta kotimaisten kehujen lisäksi jopa New York Timesin suoman huomion nostamien odotusten jälkeen ehkä sittenkin lievältä pettymykseltä vaikuttava Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman.

[Stadinarska]

Miten sinä voit ehtiä? Kuka hoitaa kodin, siivouksen, järjestelyt, hallinnolliset asiat, vuokrat, asunto, asumislisät, lapsiavustukset, sairaudet, lapsen hoidon, siitä aiheutuvat siivoukset, ruoan ostamisen, ruoan teon, syömisen, kitinään vastaamisen, vaatetushuollon, mahdollisen sosiaalisen toiminnan, ja kaikki muut,liikunnan alku, liikunta, jälkihommat, uutisten seuraaminen, puhelin, miehen ohjaaminen ymym...papereiden järjetely, pankkiasiat, kasvihuolto, tulostimen osien hankinta, mahdolliset muut rikkoutuvat asiat, huolto, ulkoilumatkat, autoon liittyvät, petivaatteet, henkilökohtainen kauneus ja hygienia, Ja seksiin menee aikaa alkuseksiin ja loppuseksiin jos sitä on,MITEN SITÄ PYSTYY KESKITTYMÄÄN KIRJOIHIN??? Ja onhan nekin hankittava ja mietittävä onko kiinnostava...NE EIVÄT OSU käteen!
En oikeasti pysty ymmärtämään, en yhtään, ei VOI olla aikaa! Nukutko sinä ollenkaan!

No, tuon seksin kun jättää pois niin aikaahan on vaikka kuinka.
Ennen luin paljon enemmän, nyt en enää ehdi kirjastoon ja illasta on jäänyt sängyssä lukeminen kokonaan. Päivällä luen imettäessä sekä yksin syödessäni. Nyt olen noiden oivallisten kirjojen jälkeen jämähtänyt viikkokausiksi yhteen ainoaan romaaniin: Philip Rothin Amerikkalaiseen pastoraaliin, joka lähti liikkeelle niin hitaasti ja jaaritellen, että olin lopettaa parin ekan luvun jälkeen. Sitten päästiin itse asiaan ja päätin sisulla kahlata läpi poukkoilevan kerronnan ja välillä puoleksi sivuksi juonesta omille teilleen karkaavan kuvailun. Enää jäljellä on noin viidennes, ja alan epäillä että loppuratkaisu ei tule olemaan kummoinenkaan. Mutta pääsenpä sitten käsiksi seuraaviin hyllyssä odottaviin. Sitä odotellessa..

Ensinnäkin on sanottava täysin sydämestä tuleva tunnustus, että sinussa on valtavan hyviä ominaisuuksia. Yksi niistä tulee esiin kun vastaat näin aivan ihanasti. Siinä on nöyryyttä, viisautta, hauskuutta, ennakkoluulottomuutta, reiluutta. En voi kun olla iloinen ja kiittää. En minä pilaa hienoa vastausta kysymällä muuta, Mussukka hyvä!

Silti hieman levitaatiota synnytti istuallani lukemani, että luet imettäessäsi! Luulisi sen olevan aika vaikeata keskittyä siihen kun niin pieni aikakin. Siis minulla ainakin on se puute, jos niin voi sanoa, että minun pitäisi lukea jotakin yhtäjaksoisesti ja sellainen yhtäkkiä lukeminen bussissa tai..imetättäessä, olisi aikamoinen suoritus.

Mutta toivon hyviä lukuhetkiä ja en muuten ole turhaan huomannut heti alussa Mussukka-suosikkia Kitinässä! Tämä voi tuntua mielistelyltä, mutta sitä se ei ole koska minulla ei olisi siihen mitään syytä. Juttusi ovat lähes poikkeuksetta ilostuttaneet rehellisyydellään ja poikkeuksellisella elämänmakuisuudellaan ja se on minullekin lukijana tietenkin arvokasta.
Mussukoille siis terveisiä ja terveyttä ja iso pusu.

ARSKALTA

SA

[Stadinarska]

Arskalle tiedoksi, että ensimmäisinä viikkoina imetykseen saattoi vierähtää tunti kerrallaan, joten kyllä siinä oli ihan mukavaa olla jotain ajanvietettä. Nyt kun tyttö on oppinut tehokkaammaksi ja hoitaa homman vartissa riittää selailtavaksi ihan vaan lehti tai katalogi [/quote]

Vaikuttavaa tuo sinun arvostelusi. Se on sofistikoitunutta. Itsehän olen "kirjailija", mutta sinulla on lahjoja kirjoitukseen, tosiaan.

Meneekö imetykseen tosiaan jopa tunti!? Tässä tämä onkin kun Kitinässä voi oppia jotakin täysin luonnollista ja kuitenkin puun takana olevaa tietoa! En ikimaailmassa olisi arvioinut, että imetykseen menisi tuntia. Arvioisin et joku 10 minuuttia. OLENKO minä muka ollut vauvana tunnin siinä? En muista (onneksi).

Nyt kuitenkin riittää vartti? Noniin se on siis ihan vauvana se tunti.

Mutta tuo ajankäyttö sinänsä on aikamoinen taito. En minäkään ole huono ajankäyttäjä, JOS VAIN TAHDON olla tehokas, mutta kun annan itselleni siimaa, niin olen aika laiskana! Minulla elokuvakin keskeytyy nukkumiseen ja jos luen kirjaa MAKUULLA niin ainakin nukun. JA SE ON AINA ollut, niin nuorempana kuin nyt hiukan vanhempana.

TÄRKEÄ KYSYMYS, vielä Mussukalle ja muille yhtä hyvin:

Luetteko te istualtanne vai makuulta ja ettekö muka nukahda makuulla?

Minä en ikinä oikein istualta ole lukenut mitään. Opiskelinkin aina makuulla.

Mutta jos hiukan sallitaan minun menevän vauva-asiaan kirjojen ulkopuolelle, niin yhä mietin sitäkin kuinka jotenkin suorastaan epäluonnollisen jouheasti olet sitten siirtynyt suureen haaveeseesi lapsen omistukseen ja hoitoon ja sitten se on vain helppoa ja sitten sitä on elämänvaihe kun on lapsi eikä sen kummempaa!! Siltä tuntuu!
Se tuntuu niin erikoisen helpolta täälläpäin eetteriä! Sitten miesasiasi jne.
Sano, että olet pakahtumaisillasi onnellisuuteen! Eikö niin ole? Kuinka paljon sinua askarruttavat vauvan isä-asia?

Ja tähän liittyy tuo kirja-arvostelukin. Pystyt aivan tällaiseen proosalliseen ajatteluun ja nimenomaa pystyt keskittymään kirjoihin kun vauva ja sen tuomat miljoonat asiat on pakko olla arkipäivää. Se on vaikuttavaa.

Mussukka! Sinussa olisi varmasti aihetta kokonaiselle tutkimukselle!

Saat ison virtuaalihalin ja samalla ajatuksen siitä, että se olisi myös oikea halaus! Lopetan ennekuin kirjoitan liikaa! Muistan muuten kun mietin löysästi ja mielestäni hauskasti kerran palstallani että "mikähän minun ja Kitinähahmon avioliitosta olisi tullut" ja ihan viattomasti ajattelin ja mikä oli tulos! Kitinähahmon kitinähahmo-ex.mies taisi raadella minut ajatuksissaan ja Kitinähahmo itse piti kysymystä minun suurena ongelmanani. Kunnioitin vastausta tietenkin ja se oli arvokas vastausajatus sikäli vaikka toki rajoittunut.
Tässä onkin se kuinka me ihmiset olemme eri tavalla herkkiä ja se pitää hyväksyä.
Mussukalla on yksi piirre ja se on ennakkoluulottomuus ja avoimuus ja pidä ne piirteet. Ne tekevät ihmisestä kauniin!

Mitä minä kirjoittaisin kirjoista? Minä luin äsken käyttöohjetta kännykkään ja tylsistyin 10 sekunnissa. Me miehet emme lue käyttöohjeita! Emme edes naisen käyttöohjeita!
Tiedätkö minkä kirjan lukisin heti? Se olisi kovakantinen "Kirja Mussukasta kuvineen"!! Lukisithan sinäkin kirjan "Stadinarska seikkailee jälleen" (huomionkalastus numero 56775)

Ystävällisin ja lämpöisin ja osakuumin kirja- ja muunlaisin ajatuksin

Stadinarska
kaupungin ajattelu- ja kirjoituskone (vanhanaikainen näppäimistö)

[Chely]

Liza Marklund: Uutispommi

Aika perusdekkari ja jäikin tämän kesän viimeiseksi viihdelukemiseksi. Vaikka pidänkin Marklundin tyylistä, niin tämä häviää Stieg Larssonin Millennium-sarjalle 1-0 ja Marklundin toiselle Uhatut nimiselle teokselle.

[Riemumieli]

Karl Edward Wagner: Conan, The Road of Kings. Conan on aina Conan, temmi ojossa tavasin.

[NuoriD]

Onko Slashin omaelämänkerta hyvä? Miten vertautuu Törkytehtaseen?

[elco]

Onko Slashin omaelämänkerta hyvä? Miten vertautuu Törkytehtaseen?

On. Huonompi, tietenkin.

Kuten olen tännekin jo kirjoittanut niin Slash on rokkielämäkertojen kakkossarjaa kun taas Dirt määrittää koko genren. Slash on parempi kuin Lemmy ja jotakuinkin yhtä hyvä kuin Anthony Kiedis.

Kirjassa on joitain elämää suurempia lausuntoja kuten:
I had no remorse about the overdose, but I was pissed off at myself for having died.

[NuoriD]

Jari Tervon Koljattia luettu nyt muutama kymmenen sivua ja on hyvä. Kirja ainakin tähän asti mielestäni pilkkaa ensisijaisesti tiedotusvälineitä ja tekee sen hyvin.

"Kun Tarja Halonen kallistaa päätään ja kehoittaa poliitikkoja olemaan mukana ihmisten arjessa, niin se on syvällisintä, mitä Maarit Tastula on kuullut"

[Ylermi Ylihankala]

Luin kirjan...kyllä kuulit oikein, luin kunnon irjan, minä. Rolf Slotboomin `Pelaa kuin ammattilainen´ on Omahaa ruotiva teos, joka kertoo Rolfin livepöytäpeleistä, teoriasta ja harjoitustehtävistä. Ihan jees ja osin opettavainenkin, vaikka keskittyy pienen stäkin peliin hieman liikaa.

[urpiainen]

Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä luin Paulo Coelhon Alkemistin, jota olin tähän asti onnistunut välttelemään. Miten tämä voi olla globaali bestseller? Pääasiassa täysin turha, paikoin jopa ärsyttävä. Aika pihalla pitää olla, jos pitää tätä jotenkin erityisiin syvällisyyksiin ulottuvana mestariteoksena. Vaikka olihan siinä sellaisia ala-asteversioita joistain länsimaisen filosofian tunnetuimmista teemoista kuten Platonin oliko se nyt Theaitetoksessa esittämä ajatus syvimmästä tiedosta muistamisena, siis jonkinlaisena omasta itsestään esiin kaivamisena, tai puolivillainen hegelistely siitä, miten maailmansielu heijastuu jokaisessa yksilösielussa. Kuten niin moneen, tähänkin pätee vanha tuomio: Paskaa, ei kaupallista potentiaalia. Menkää Amerikkaan, niille kelpaa mikä tahansa.