NuoriD kirjoitti:Itse kannatan globaalia sääntelyä. Paino sanalla globaali. Minulle sopii, että kaikki yritykset (myös esim. Yhdysvalloissa ja Kiinassa) ovat samojen, vaikka nykyistä tiukempienkin ympäristönormien alaisia.
Kuten olen n+1 kertaa sanonut, minua watuttaa suuresti, että Kiinassa on vapaasti saastuttavia yrityksiä, joiden CO2-päästöt ovat suuremmat kuin koko Suomen.
Nythän keskusteltiin siitä, kuinka järkevää on vedota tuohon yliyksinkertaistavaan iskulauseeseen, kun keskustellaan esim. naisellisten ominaisuuksien arvosta johtajan työssä. Luontoarvojen huomioiminen on kiinnostanut keskimäärin enemmän naisia kuin miehiä, ja niiden huomioimatta jättäminen merkitsee huonoa johtajuutta. Kuitenkin vielä jokin aika sitten niistä puhuvia pidettiin vajakkeina, ja edelleen arkisessa kielenkäytössä elää sellainen käsite kuin viherpiipertäjä. Lieneekö miehen vai naisen kehittämä termi?
Ja sitten pitänee taas lisätä tavanmukainen disclaimer, koska muuten näistä jutuista puhumalla saa aikaiseksi pelkkää liekehdintää: olen edelleen sitä mieltä, että naiset eivät keskimäärin ole miehiä parempia johtajia.
Mitä tasaveroiseen globaaliin sääntelyyn sitten tulee, niin varmaan se olisi kaikkien (kehittyneissä maissa asuvien) mielestä ihannetilanne. Rakentavampaa lienee kuitenkin miettiä, minkälaisten askeleiden kautta sihen olisi mahdollista päästä edes joskus hamassa tulevaisuudessa. Valtioiden kehittyminen on prosessi, johon voidaan jossain määrin vaikuttaa. Mutta mustavalkoinen kaikki tai ei mitään -ajattelu ei johda käytännössä mihinkään; se on vähän samanlaista kovapäisyyttä kuin vaikkapa isäukkoni höperö toive siitä, että liikennevaloista kaikkien autojen pitäisi lähteä yhtäaikaa liikkeelle.
