Mähän en ole koskaan ollut oikein aktivismiin tai demonstraatioihin taipuvainen henkilö, vaan harjoitan mieluummin sellaista akateemista viileyttä ja etäännytystä. Lisäksi koen ongelmaksi sen, että ei niin hyvän asian puolesta olevaa mielenosoitusta varmaan olekaan, etteikö sitä yrittäisi edes osin kaapata ryhmät, joihin en usko ollenkaan. Ja tietty ennen muuta se, etten oikein koskaan koe oloani kotoisaksi joukkoliikkeissä.
Nyt kuitenkin oli maanantaina muuta asiaa pääkaupunkiin, ja ihan tarkoituksella aikataulutin visiittini siten, että pääsin osallistumaan ("osallistumaan")
mielenilmaukseen Senaatintorilla. Minä tietysti seisoin siellä sivulla enemmän tarkkailemassa enkä osallistunut ohjattuihin huutoihin tai taputuksiin. Aika sivistynyt tapahtuma, mutta kyllä ne vuorohuudot - Vapaa Ukraina, vapaa maailma! - tuntuivat vähän kiusallisilta. Ja jotenkin epämiellyttävältä myös se, että uskonto oli niinkin suuressa roolissa, vaikka kai järjestäjät olivat koettaneet jotenkin semi-byrokraattisesti erotella ekumeenisen vetoamisen ja poliittisen mielenilmauksen toisistaan. En sitten kuitenkaan oikein viihtynyt. Voi tietysti olla, että mielenilmauksen varsinaisena tarkoituksena ei edes ole viihdyttää espoolaisia turisteja, mutta kuitenkin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."