Shrink

[nokkaelain]

Anteeksi, unohdin että on jouluaatto eli kaiken hyvän ja iloisen juhla.

Palataan asiaan kun krapulaiset joulupukit tappelevat ja jäävä tauton alle.

[Kreitsu]

^Tämä on shrink, täällä jouluaattokin saa olla paska ja iloton.

[KKK]

Alkaa tuntua, että minun tulee päästää koirat irti.

Olen elänyt seitsemisen vuotta raitista ja tasapainoista elämää, jopa tylsistymiseen saakka. Ensiksi kaaoksen ja holtittomien mielialanvaihteluiden jälkeen tasaisempi, harmonisempi maailma ja elämäntapa oli ihanaa, tervetullutta vaihtelua.

Mutta mihin tahansa lempiruokaankin kyllästyy jos sitä joka päivä syö.

Jossain tuolla sisällä paukuttaa kaltereita se julmempi, kiimaisempi, kierompi minä, jonka johdolla mentiin eikä meinattu vuosia ja vuosikymmeniä. Se haluaa vielä kerran päästä kuskipukille, kunnes olen liian vanha, heiveröinen ja väsynyt tekemään yhtään uutta muistelemisen arvoista muistoa itselleni.

Tavoitteena olisi kokea räväköitä iltoja ja öitä, joiden tuoksinassa voisi hetken palaa kuumana ja kauniina. Olisipa sitten saattohoidossa jotain, millä säikytellä hoitajia ja myhäellä itsekseen.

Aikaisemmin vietit veivät miestä ongelmasta ja katastrofista toiseen, jos kohta niistä hyviä sotajuttuja kertyihin. Olisikohan mahdollista, jos libido ja korkeammat aivotoiminnat paiskaisivat kättä ajatuksella että "kauhun ja kauneuden tasapaino olisi sittenkin mahdollinen."

Kaikenlaista pientä kivaa tässä onkin jo suunnitteilla. Tietty sillä riskillä, että jos kovat hoidot pistävät polvilleen niin sitten pitää priorisoida toipuminen biletyksen edelle.

Päihteiden kanssa en rupea suttaamaan, siitä ei synny mitään hyvää. On mentävä epämukavuusalueelle ja opeteltava "päästämään irti" ilman kemikaalien apua.

[nokkaelain]

Päihteiden kanssa en rupea suttaamaan, siitä ei synny mitään hyvää. On mentävä epämukavuusalueelle ja opeteltava "päästämään irti" ilman kemikaalien apua.

Hyvä. Alkon kanssa mikään ei tunnut miltään parin päivän jälkeen. (Hiukan älä opeta isääs olo -olo.)

[Haemaeraemies]

Päihteiden kanssa en rupea suttaamaan, siitä ei synny mitään hyvää. On mentävä epämukavuusalueelle ja opeteltava "päästämään irti" ilman kemikaalien apua.

Ah damn, olin jo että joko kerran pääsis KK:n kanssa radalle! Mutta ei se mitään, kunhan jäbä pääsisi tekemään jotain mikä hieman tukahduttaa tuota sisällä roihuavaa paloa.

Vilpittömästi kaikkea hyvää sulle <3

[Ylermi Ylihankala]

Viime vuosien tapaamiset äitini kanssa ovat olleet yhtä diagnoosia diagnoosin perään. Kysyn alkuun kuulumiset ja siitä se lähtee tutulle uralleen. Tänään aloitin, ootko muistanut pysyä pois sairaalasta, johon äitini, että ei nyt sentään. Nämä ovat itselle jo etukäteen ahdistavia juttuja. Aina ilmenee jotakin uutta vanhojen vaivojen tilalle. Pinnistelen ollakseni empaattinen, mutten toisaalta halua ruokkia yhtään epätoivoaan.