Shrink

[nokkaelain]

Anteeksi, unohdin että on jouluaatto eli kaiken hyvän ja iloisen juhla.

Palataan asiaan kun krapulaiset joulupukit tappelevat ja jäävä tauton alle.

[Kreitsu]

^Tämä on shrink, täällä jouluaattokin saa olla paska ja iloton.

[KKK]

Alkaa tuntua, että minun tulee päästää koirat irti.

Olen elänyt seitsemisen vuotta raitista ja tasapainoista elämää, jopa tylsistymiseen saakka. Ensiksi kaaoksen ja holtittomien mielialanvaihteluiden jälkeen tasaisempi, harmonisempi maailma ja elämäntapa oli ihanaa, tervetullutta vaihtelua.

Mutta mihin tahansa lempiruokaankin kyllästyy jos sitä joka päivä syö.

Jossain tuolla sisällä paukuttaa kaltereita se julmempi, kiimaisempi, kierompi minä, jonka johdolla mentiin eikä meinattu vuosia ja vuosikymmeniä. Se haluaa vielä kerran päästä kuskipukille, kunnes olen liian vanha, heiveröinen ja väsynyt tekemään yhtään uutta muistelemisen arvoista muistoa itselleni.

Tavoitteena olisi kokea räväköitä iltoja ja öitä, joiden tuoksinassa voisi hetken palaa kuumana ja kauniina. Olisipa sitten saattohoidossa jotain, millä säikytellä hoitajia ja myhäellä itsekseen.

Aikaisemmin vietit veivät miestä ongelmasta ja katastrofista toiseen, jos kohta niistä hyviä sotajuttuja kertyihin. Olisikohan mahdollista, jos libido ja korkeammat aivotoiminnat paiskaisivat kättä ajatuksella että "kauhun ja kauneuden tasapaino olisi sittenkin mahdollinen."

Kaikenlaista pientä kivaa tässä onkin jo suunnitteilla. Tietty sillä riskillä, että jos kovat hoidot pistävät polvilleen niin sitten pitää priorisoida toipuminen biletyksen edelle.

Päihteiden kanssa en rupea suttaamaan, siitä ei synny mitään hyvää. On mentävä epämukavuusalueelle ja opeteltava "päästämään irti" ilman kemikaalien apua.

[nokkaelain]

Päihteiden kanssa en rupea suttaamaan, siitä ei synny mitään hyvää. On mentävä epämukavuusalueelle ja opeteltava "päästämään irti" ilman kemikaalien apua.

Hyvä. Alkon kanssa mikään ei tunnut miltään parin päivän jälkeen. (Hiukan älä opeta isääs olo -olo.)

[Haemaeraemies]

Päihteiden kanssa en rupea suttaamaan, siitä ei synny mitään hyvää. On mentävä epämukavuusalueelle ja opeteltava "päästämään irti" ilman kemikaalien apua.

Ah damn, olin jo että joko kerran pääsis KK:n kanssa radalle! Mutta ei se mitään, kunhan jäbä pääsisi tekemään jotain mikä hieman tukahduttaa tuota sisällä roihuavaa paloa.

Vilpittömästi kaikkea hyvää sulle <3

[Ylermi Ylihankala]

Viime vuosien tapaamiset äitini kanssa ovat olleet yhtä diagnoosia diagnoosin perään. Kysyn alkuun kuulumiset ja siitä se lähtee tutulle uralleen. Tänään aloitin, ootko muistanut pysyä pois sairaalasta, johon äitini, että ei nyt sentään. Nämä ovat itselle jo etukäteen ahdistavia juttuja. Aina ilmenee jotakin uutta vanhojen vaivojen tilalle. Pinnistelen ollakseni empaattinen, mutten toisaalta halua ruokkia yhtään epätoivoaan.

[KKK]

Äidin muistisairaus etenee hurjaa vauhtia. Ei pärjännyt kotonaan kuin pari päivää, kunnes taas tarvittiin ambulanssia.
Nyt on "puolimatkan kodissa" odottelemassa sijoituspäätöstä, paperit ovat hyvinvointialueella käsittelyssä.

On se vaan saatana kauheeta yrittää puhua ihmisen kanssa, jonka kognitiiviset toiminnot ovat hiipumassa. Sekavaa sanasalaattia joka ei muodosta itselle mitään järkevää kokonaisuutta. Vainoharhoja. Salaliittoteorioita. Monta kertaa päivässä soi puhelin, alkaa vääntää mahasta joka kerta kun näkee kuka soittaa. Selität viisi, kuusi kertaa putkeen missä hän on ja miksi. Juuri kun luulet että "meniköhän perille", niin seuraavassa lauseessa ehdottaa että "entäpäs jos hän tästä lähtis kotionsa?" No et vittu lähde ja aloitat saman selityksen seitsemännen ja kahdeksannen kerran, jatkaaksesi samasta seuraavana päivänä.

Tuntuu pahalta kun ei jaksa eikä toisaalta pystykään auttamaan, ei niin mitenkään. Tuo ihminen on kuitenkin minut maailmaan synnyttänyt ja minusta huolehtinut. On niin voimaton, turhautunut olo, ettei tavallisesti laaja sanavarastoni kertakaikkiaan riitä maalaamaan tarpeeksi synkkää kuvaa tästä paikasta, johon hänen sairastumisensa on minut syössyt. Omat terveysmurheet ovat MDM-buustattua piripolkkaa tähän mutsin sairastumisen bläkkis-goottiuteen verrattuna.

Olen perheelle sanonut ja tulen sanomaan vielä monta kertaa: jos minuun iskee Alzheimer tai vastaava muistisairauspaska, tappakaa minut jos en sitä itse tajua tehdä. LD100 oksyjä vaan kurkusta alas ja viskiä perään tai metsään ja haulikolla päähän potslojo molemmat piipulliset. Muistaa sadeasun veriroiskeiden takia. Eikä jää pollareille luotia tutkittavaksi.

Ei ihmiselämää pitäisi vaalia hintaan mihin hyvänsä. Eutanasia pitäisi ehdottomasti laillistaa.

[James Potkukelkka]

Olen perheelle sanonut ja tulen sanomaan vielä monta kertaa: jos minuun iskee Alzheimer tai vastaava muistisairauspaska, tappakaa minut jos en sitä itse tajua tehdä. LD100 oksyjä vaan kurkusta alas ja viskiä perään tai metsään ja haulikolla päähän potslojo molemmat piipulliset. Muistaa sadeasun veriroiskeiden takia. Eikä jää pollareille luotia tutkittavaksi.

Ymmärrän tuskasi, mutta tuo on hyvin epäkohtelias toive.

[KKK]

^ Varmaan joo noinkin, mutta rakkaani tietävät sysimustan huumorintajuni ja ymmärtävät mistä surusta ja tuskasta se kumpuaa.

[nokkaelain]

Äidin muistisairaus etenee hurjaa vauhtia. Ei pärjännyt kotonaan kuin pari päivää, kunnes taas tarvittiin ambulanssia.
Nyt on "puolimatkan kodissa" odottelemassa sijoituspäätöstä, paperit ovat hyvinvointialueella käsittelyssä.

Suvun lähipiirissä kävi n. 70v naiselle, jonka kaikki tunsivat keskikokoisessa kaupungissa, että hän ei yksi päivä tuntenut miestään vaan tilasi poliisin - poliisi toki tunsi hänet. Muistisairaus eteni todella nopeasti, eikä ollut enää mitään mahdollisuutta asua kotona.

[KKK]

Minua vaan surettaa ja suututtaa tämä nykykehitys. Hyvinvointivaltion suunnitelmallinen ankeuttaminen ja alasajo. Perälauta vuotaa verokertymän suhteen, kaupalliset toimijat päästetään tekemään bisnestä velvollisuuksilla jotka kuuluisivat kansallisvaltion tehtäviin. Mihin valtion verotusoikeus enää kohta perustuu kun verorahoja kerätään enemmän ja enemmän ja niillä saa vähemmän ja vähemmän?

En näe tämän kehityksen päätepisteeksi mitään muuta mahdollisuutta kuin ylikansallisen korporaatio-dystopian, jossa 99% kansasta elää vain tuottaakseen käsittämättömiä rikkauksia ja mukavaa elämää sille yhdelle prosentille. Mutsikin kuuluu sukupolveen, joka on tehnyt koko ikänsä lujasti töitä ja maksanut käsittämättömän määrän veroja. Sitten kun sitä apua tarvitaan, systeemi kääntää selän.

Kukaan ei edes kyseenalaista ns. tunnin junan hintalappua - 2.8 -3 miljardia verrattuna sosiaali- ja terveydenhuollon tarvitsemiin rahoihin. Etenkään kun se saatanan junasekoilu ei tuota yhtään mitään. Se vaan on jotain jota Orpo ajaa kuin kärmestä pyssyyn kun sellainen tuli luvattua.

Toivottavasti olen vielä toimintakykyinen kun kapina alkaa. Mellakkaan osallistuminen puuttuukin vielä bucket-listalta. Paljon suomalainen sietää, mutta sillekin on olemassa kulminaatiopiste.

[nokkaelain]

Minua vaan surettaa ja suututtaa tämä nykykehitys. Hyvinvointivaltion suunnitelmallinen ankeuttaminen ja alasajo. Perälauta vuotaa verokertymän suhteen, kaupalliset toimijat päästetään tekemään bisnestä velvollisuuksilla jotka kuuluisivat kansallisvaltion tehtäviin. Mihin valtion verotusoikeus enää kohta perustuu kun verorahoja kerätään enemmän ja enemmän ja niillä saa vähemmän ja vähemmän?

En näe tämän kehityksen päätepisteeksi mitään muuta mahdollisuutta kuin ylikansallisen korporaatio-dystopian, jossa 99% kansasta elää vain tuottaakseen käsittämättömiä rikkauksia ja mukavaa elämää sille yhdelle prosentille. Mutsikin kuuluu sukupolveen, joka on tehnyt koko ikänsä lujasti töitä ja maksanut käsittämättömän määrän veroja. Sitten kun sitä apua tarvitaan, systeemi kääntää selän.

Kukaan ei edes kyseenalaista ns. tunnin junan hintalappua - 2.8 -3 miljardia verrattuna sosiaali- ja terveydenhuollon tarvitsemiin rahoihin. Etenkään kun se saatanan junasekoilu ei tuota yhtään mitään. Se vaan on jotain jota Orpo ajaa kuin kärmestä pyssyyn kun sellainen tuli luvattua.

Toivottavasti olen vielä toimintakykyinen kun kapina alkaa. Mellakkaan osallistuminen puuttuukin vielä bucket-listalta. Paljon suomalainen sietää, mutta sillekin on olemassa kulminaatiopiste.

Turussa vaalien teema on ratikka. Persut ja nimetön joukko yrittäjiä ovat kukin ostaneet isot mainoskampanjat ratikan mustamaalaamiseksi. "Tunnin junaa" tuskin on tulossa ihan pian. Haittana siinä on se, että rantarata tarvitseee jonkin sadan miljoonan remontin, mikä on ihan hukkaan heitettyä rahaa.

Muuten olen sama mieltä. Tunnen henk. koht. työministeri Satosen, eikä hän ole pätevä työhönsä.

[James Potkukelkka]

Kukaan ei edes kyseenalaista ns. tunnin junan hintalappua

Tämä ei toki pidä paikkaansa.

[Bluntly]

Tänään otti nuo yyteet kovasti mieleen. Vielä olisi kolme viikkoa löysässä hirressä roikkumista.

[sivustahuutaja]

En näe tämän kehityksen päätepisteeksi mitään muuta mahdollisuutta kuin ylikansallisen korporaatio-dystopian, jossa 99% kansasta elää vain tuottaakseen käsittämättömiä rikkauksia ja mukavaa elämää sille yhdelle prosentille.

Pelko pois! Ei suomen talous kasva, ei täällä tehdä töitä, eikä täällä 1% rikastu. Kurjuutta tietty on luvassa.

[nokkaelain]

Pelko pois! Ei suomen talous kasva, ei täällä tehdä töitä, eikä täällä 1% rikastu. Kurjuutta tietty on luvassa.

Omalla työpaikalla ainakin se 1% tarkoittaa että on kovin töitä, vaikka on isoista pörssiyritykiksistä kokemusta.

[James Potkukelkka]

Tänään otti nuo yyteet kovasti mieleen. Vielä olisi kolme viikkoa löysässä hirressä roikkumista.

[KKK]

Piti kesälomalla olla pari päivää lattianvaihtoa. Homma lähti eskaloitumaan ja nyt on takana viides pitkä päivä ja ainakin kolme edessä, ellei jokin muukin mene pieleen. Olin jo valmiiksi talven ja syöpähoitojen jäljiltä kuolemanväsynyt ja nyt sitten menee loma näköjään painamalla peräsuoli pitkällä.

En tiedä jaksanko tai ehtiikö tällä "lomalla" ylipäätään palautua ja levätä yhtään tai luojavarjele tehdä yhtään mitään mitä itse haluaisi.

Se on kyllä varma että kun viimeisen naula tästä sirkuksesta on lyöty paikoilleen, minen tee loppulomalla yhtään mitään vaikka komentoora päällään seisoisi. Maalatkoon itse talon kanttilaudat, seinät maalattiin jo viime kesänä. Mitään tukiverkkojahan meillä ei edelleenkään ole, en edes muista koska olisi viimeksi ollut eroottista kanssakäymistä. Yhtä saatanan päättymätöntä työleiriä vaan jonka päätteeksi kaatuu väsymyksestä puolihöperönä sänkyyn.

Eikä emäntää maanittelusta huolimatta kiinnosta pistää tikkua ristiin terveytensä tai ulkonäkönsä vaalimiseksi, joten en enää edes tiedä, haluaisinko häneen edes kajota. Itse kun pyrkii 4-5 kertaa viikossa punttaamaan niin lähinnä naurattaa tämä että "kyllähän mä käyn kerran viikossa pilateksessa". Siitähän sitä onkin runsaasti hyötyä.

Olen koettanut sanoa, että huomioiden mun perussairauden on ihan realistista että multa loppuu se jaksaminen jossain kohtaa jonka jälkeen sinä olet täysin omillasi, etkä tuolla fysiikalla siitä tule selviämäään. Ei vaikutusta. Painon kertymisestä syytetään perinaiselliseen tapaa kaikkia muita kuin omaa laistkuutta (vaihdevuodet, kilpirauhanen, hormoonit). joka on paskapuhetta. Voin itse omasta kokemuksesta sanoa että hallittu kalorivaje yhdistettynä tavoitteelliseen harjoitteluun kyllä poilttaa läskiä kehosta, mutta onhan se toki helpompi syytellä kaikkia ulkoisia tekijöitä kuin kyseenalaistaa omia elämänvalintoja.

Kaikki tämä surettaa minua kovin, koska näen hänessä edelleen kauneutta ja ihailtavia piirteitä jotka tosin pikkuhiljaa ovat katoamassa kiukkuisen keski-ikäisen akan taakse. Olen miettinyt eroakin, mutta kukapa minua huolisi vaivoikseen tämän syövänpaskan kanssa. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten halua romuttaa taloutta täysin. Ehkäpä jonain päivänä nostan kissan päydälle ja ehdotan että kaveripohjalta siiheksi että viimeinen mukula saatu maailmalle, sitten voidaan erota. Kumpikin hoitakoot fyysiset tarpeensa disktreetisti tahoillaan.

Olen ihan liian nuori elämään pakkoselibaatissa, semminkin kun olen tällä hetkellä aikuisikäni parhaassa fyysisessä lihaskunnossa. Kestävyyskunto meni valitettavasti ekalla syöpäkierroksella mutta voimaharjoittelu sentään sujuu vielä mitenkuten.

[nokkaelain]

Juhannus ei mennyt ihan toivomallani tavalla. Kaksi viikkoa sitä ennen olin nollalinjalla (pitäisi varmaan saada siitä jokin AA-mitali.) Hankin tonkan viiniä, jotta en joisi muitten viinejä. Ihan kamala olo, vaikka join vain kaksi kaljaa ja viinistäkin oli puolet jäljellä. Lomalla en aio juoda, mutta mökillä on sukulainen joka jo sanoi, että kaljapalkalla hommia. Hän haluasi, että tulen juttelemaan kun istutaan tissutellen. Pitäisi varmaan antabusta vetää.

En urheile/liiku koska on aina huono olo. Joku sali kuulostaisi kamalalta, mutta on 20 lippua uimahalliin.

Pieni ylipaino naisella kuulostaisi vaan positiiviselta (re KKK), mutta ei ehkä niin kuin "exällä", jolla oli viimeksi nähdessä painoindeksi n. 50. Itse laihduin kolme vuotta sitten mitään tekemättä (no en käyttänyt alkoa) yli 20 kg, mutta se tuli takaisin ja enemmänkin.

Edit: KKK:n mainitsema selibaatti. Viikko sitten vaihdettiin masennuslääke sellaiseen, joka ei vie kykyjä ja haluja. Toisen osapuolen löytäminen olisi tosin rakettitiedettä. En ole 18 vuoteen känyt treffeilläkään. Ei sekään tarkoittaisi noin pitkälle etenevää suhdetta, mutta käsittääkseni enemmistö ei elä selibaatissa.

[nokkaelain]

Liikunnallinen on avainsana joka mainitaan n. 90% naisten Tinder-ilmoituksissa. Mutta kun haluaisin sen epäliikunnalisen.

[sivustahuutaja]

^ Kuvasta näkee totuuden.

[Ylermi Ylihankala]

Liikunnallinen on uusi rehellinen. Käytännössä se ei deitti-ilmoissa merkitse mitään.