Vagabondo kirjoitti: 04.08.2026 13:21
Bhven kirjoitti: 04.08.2026 12:49Urpiaisella ehkä faktuaalisempaa faktaa aiheesta.
Eikö yksi hänen lempiaiheistaan ole suomalaisten koulutustason lasku, niin suoraan numeroina kuin suhteessa muihin oecd maihin, ja siitä seuraavat tuottavuusongelmat?
Joo. Noissa kuvioissa on siis korkea-asteen (tertiary education) tutkinnon suorittaneet. Suomessa tämä tarkoittaa vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita (AMK:ssa tai yliopistossa), mutta monissa vertailumaissa mukana on myös ns. short-cycle tertiary qualifications, jotka siis ovat lyhyempiä korkea-asteen ohjelmia. Meillä Suomessa ei näitä enää ole, kun opistoaste lakkautettiin ja siirrettiin AMK-koulutuksen piiriin. Tässä mielessä kv-vertailut voivat olla harhaanjohtavia. Ilmiö ei kuitenkaan muutu, jos tarkastellaan pelkkiä korkeakoulutukintoja: Suomessa on pysytty vuosituhannen vaihteen tasolla, kun muualla korkeakoulutusastetta on nostettu. Suomi on näin valunut OECD-maiden kärjestä sinne pohjan tuntumaan. Vaikea nähdä, että Suomen ongelma olisi ylikouluttaminen suoraan.
Suomi on jostain syystä valinnut olla toisen asteen ammattikoulutuksen suurvalta. Meillä investoidaan OECD-vertailumaihin verrattuna melkein tuplasti amikseen. Kuitenkin ammattikoulutus on kriisissä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että viimeisen n. 10 vuoden aikana amiksesta on tullut yhä enemmän aikuiskoulutuksen väylä: amiksen opiskelijoista kasvava osa on yli 34-vuotiaita alanvaihtajia tai ihan harrastemielessä jotain puutarhanhoitoa tai veneenveistöä opiskelevia työikäisiä ja työelämässä mukana olevia. Heille sopii hyvin nykyamiksen etäopetus, omaehtoisuus, muualla hankitun osaamisen tunnistaminen ja muu sellainen, joka on myrkkyä suoraan peruskoulusta tuleville lapsille. Aikuisten harrasteamis ei myöskään nosta koulutusastetta eikä paranna työmarkkina-asemaa.
Suomen koulutusjärjestelmän yleinen ongelma on se, että nuorten tutkintokoulutukseen tarkoitettuja, verovaroin kustannettuja tutkinto-ohjelmia käytetään aikuisten täydennyskoulutukseen (maksullisen täydennyskoulutuksen sijaan). Amiksen suhteen pitäisi ehdottomasti erottaa oppivelvollisuusikäisten koulutus aikuisten koulutuksesta: nuorten koulutus pitäisi palauttaa täysipäiväiseksi, ohjatuksi läsnäopetukseksi, ja aikuisten etäopetuksesta voitaisiin sirtää julkisia resursseja muualle. Ja päinvastoin kuin Homie esittää, merkittävästi suurempi osa ikäluokasta pitäisi saada lukioon. Eivät suomalaiset kai ole jotenkin geneettisesti niin paljon lahjattomampia kuin muun maalaiset, etteikö kansainvälisesti vertailukelpoinen osuus ikäluokasta voisi suorittaa yleissivistävää, korkeakoulutukseen vamistavaa lukiota.
Korkeakoulutuksessa meillä on vakava kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelma: meillä on kepusteltu aivan tavattomasti aloituspaikkoja erilaisiin pikkuohjelmiin ammattikorkeakouluihin ja niiden alueellisiin toimipisteisiin ympäri maata. Näihin ei riitä ensisijaisia hakijoita kotimaisista nuorista, ja kapasiteettia jää vajaakäytölle. Korkean laadun ohjelmiin kasvukeskuksissa taas on osin hyvinkin vaikea päästä sisään. Tässä tarvittaisiin radikaali uusjako. Ja ammattikorkeakoulujakin vaivaa sama kuin toisen asteen amiksia: kun nuoria ei saada opiskelemaan, tutkintokoulutuksen tarjontaa suunnataan yhä enemmän aikuisten, jo työelämässä olevien täydennyskoulutuksen etäopetustarpeisiin. Ei hyvä, se pitäisi tehdä ihan muulla kuin nuorten tutkintokoulutukseen tarkoitetuilla verorahoilla.
Laskennallisesti on niin, että jos suomalaisten nuorten korkeakoulutusaste saataisiin vertailumaiden tasolle ja yritystuet uudistaviin T&K-hankkeisiin säilyttävien tukien sijaan, tuottavuus kasvaisi kohisten eikä meillä olisi kestävyysvajetta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."